Olimme siis viime viikonloppuna Jennyn kanssa Helsingissä, Suomen isoimmissa koiranäyttelyissä. Perjantaina oli Jennyn pesu ja puunaus sekä pakkaus. Lauantai- aamuna heräsin 4.50 nukuttuani noin. 6 tuntia. Pääsimme lähtemään matkaan aamukuuden aikaan. Ulkona oli tosi huono sää: vettä satoi ja oli kurakeli. Tämän vuoksi käytimme Jennyn ulkona vasta Lahden kohdalla.
Noin kuusi kilometriä ennen näyttelypaikalle saapumista alkoi jonotus. Matelimme kävelyvauhtia puolen tunnin ajan. Kiirettä ei tosin vielä ollut, sillä olimme varanneet näyttelypaikan etsimiseen aikaa. Huomasimme, että auton lämpötilamittari nousi ihan silmissä ja autoja oli vaikka kuinka paljon edessä ja takana. Lämpötila nousi melkein punaiselle, vaaralliselle alueelle asti. Auton moottorin lämpötila nousi uhkaavasti koko ajan, joten lopetimme jonottamisen ja ajoimme ratapihalle, johon ei olisi saanut parkkeerata autoa. Tämä oli kuitenkin "hätätilanne", eikä auto olisi enää kestänyt parkkihalliin asti, joka siis sijaitsi parin kilometrin päässä. Kun olimme pysähtyneet, avasimme auton konepellin - sieltä tuli savua. Moottori oli kuumentunut niin, ettei sillä pystynyt heti enää ajamaan. Mietimme pitkään, mitä teemme.
Lähdin Jennyn kanssa kävelemään näyttelypaikalle. Jenny kulki vaunuissa, joissa oli kaikki tarpeellinen mukana. Ehdin kehän luokse hyvin. Äiti oli tällävälin soittanut jo mm. Autoliiton tiepalveluun ja kysellyt, mitä pitäisi tehdä. Kehä oli yli puoli tuntia edellä, mutta onneksi siihen tuli noin. 40 minuutin tauko.
Auto oli ollut jo yli tunnin jäähtyneenä, joten äiti sai Autoliitolta hyväksynnän, että auto saataisiin ajettua parkkihalliin. Parkkipaikat olivat täynnä parkkihallissa, joten auto saatiin pysäköityä vasta melkein viimeiseen riviin ulkokentällä. Äiti ehti paikalle onneksi ennen tauon päättymistä.
Lauantaina Jenny oli kehässä hyvin, mutta tuomari tykkäsi enemmän rakenteeltaan sirommista koirista. Jenny sai ERI:n ja oli junnuluokan nartuissa neljäs - ei ollut Jennyn päivä.
Kannoimme kaksi puolen litran muovimukia autolle, jotta saisimme lisättyä vettä lämpötilasäiliöön. Pyysimme apuun erästä miestä, joka ystävällisesti auttoi ja kaatoi noin desilitran vettä yhteen säiliöön. Ajoimme Vantaan hotellille, jossa yövyimme la-su välisen yön. Hotellissa saimme väärän huoneen avaimet ja kyseisessä huoneessa olikin vielä joku. Ovessa oli vielä kyltti: "Lemmikki huoneessa", joten oletimme tietysti, että kyseinen huone oli meille tarkoitettu. Saimme uuden huoneen avaimet ja suklaalevyn väärinkäsityksestä. Illalla pesin Jennyn vielä uudestaan, sillä olihan ulkona ollut kurakeli.
Kuva: Marja Valkeeniemi |
Sunnuntaipäivä meni vielä huonommin kuin lauantai. Jenny ei edes sijoittunut junnuluokan nartuissa- sai EH:n (erittäin hyvä). Arviointi oli kriittinen. Siinä luki näin mm. tassut trimmattu kuin kissalla, kun niiden pitäsi olla kuin jäniksellä. Tämä hämmensi hieman, sillä lauantain tuomari arvioi Jennyn tassuja hyviksi. Sunnuntain tuomarilla oli selkeästi oma mielipide asiaan, että tassuja ei kuulu siistiä. Tämä vaikutti varmasti suurimmaksi osaksi arviointiin.
Molempien päivien kova kritiikki otti aika koville - onhan Jenny pärjännyt näyttelyissä todella hyvin. Näyttelypäivän jälkeen menimme autolle uusien vesimukien kanssa, sillä lauantaina kaadettu vesi olikin kaadettu väärään säiliöön. Se oli kaadettu jarrunesteeseen! Onneksi meille ei tapahtunut mitään onnettomuutta ja jarrut toimivat näyttelypaikalta pois ja takaisin näyttelypaikalle ihan ok. Autolla ei enää saanut ajaa. Iskä ajoi toisella autolla 3 tunnin matkan kotoa Helsinkiin ja jäi sinne hotelliin yöksi. Auto vietiin korjaamolle ja minä ja Jenny äidin kanssa menimme ehjällä autolla kotiin. Kotona olimme kymmenen aikoihin sunnuntai- iltana. Auto saatiin onneksi kuntoon.
Kaiken kukkuraksi suurin osa valokuvista, mitkä olimme ottaneet näyttelystä, olivat epäonnistuneet. Tämän takia postauksen kuvat eivät ole viikonlopulta Helsingin näyttelystä.
Näyttely oli todella iso ja melu oli sen mukainen. Täytyy kyllä sanoa, että epäonnea riitti, mutta oli tämä ainakin mieleenpainuva kokemus, joka ei varmasti toistu! Tämä viikonloppu ainakin muistetaan vielä pitkään!
Tytyy vain ihastella kuinka sisko on niiiiin kaunis!
ReplyDeleteNäytely arvosteluun palatakseni.
Se arvinointi on niiin, niiiiin tuomari kohtasta. Yksi tykkää yhdest ja toinen toisesta ! Hauska juttu :) .
Meillä on käynyt samalla tavalla toisena päivänä erittäin hyvä, toisenä jotain muuta. Ei kannata masentua!!!
Pää asia että me tykkämme omasta karvaseta ;)!
Näin on!
Delete