Viikonloppuna näyttelyssä
Ajattelin nyt pitkästä aikaa kertoa Jennyn kuulumisia. Jenny tykkää leikkimisestä ja ulkoilemisesta tosi paljon. Joskus Jenny jaksaisi ulkona kävellä vaikka kuinka pitkään ja joskus taas kävely ei maita yhtään. Jenny osaa itse pyytää ulos haukkumalla, raapimalla ovea ja uikuttamalla ulko-oven edessä. Käytämme Jennyä ulkona päivittäin ehkä noin viisi- kuusi kertaa.
Jenny nukkuu aina alakerrassa. Aina, kun tulen yläkerrasta aamulla alakertaan, Jenny odottaa innokkaana portin takana rappusissa. Jenny hyppii melkein syliin asti ja käy heti selälleen kellimään. Jenny tykkää rapsutuksesta ja hieronnasta. Aina, kun Jenny on tosi iloinen, sen korvat ovat ihan takana ja häntä takajalkojen välissä, ihan kuin se pelkäisi jotain.
Olemme menossa vielä kerran Jennyn kanssa näyttelyyn, jossa Jenny on pentuluokassa, mutta sen jälkeen Jenny siirtyy junioriluokkaan ja siellä vasta kunnon kilpailu alkaakin. Aika jännää!
Olimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa ryhmänäyttelyssä. Lähdimme matkaan kuudelta aamulla, joten oli tosi aikainen herätys. Näyttelypaikkana oli messuhalli, jossa oli samaan aikaan monia muitakin messuja koiranäyttelyn lisäksi.
Papilloneja oli 19 ja niistä 2 oli pentuja. Toinen narttupentu ei kuitenkaan tullut näyttelyyn, joten Jenny oli taas ainut pentu papilloneissa. Tuomari oli ensimmäistä kertaa englanninkielinen, eli myös minä puhuin tuomarille englantia. Paikalla oli myös harjoitusarvostelija, joten arvostelu pöydällä kesti pidemmän aikaa. Jenny oli tosi väsynyt ennen kehään menoa ja nukkui vaan näyttelypöydällä. Jenny näytti niin: "Tosi innokkaalta!" : )
Oli Jennyn vuoro. Menin kehään ja laitoin Jennyn asentoon maahan. Jenny pysyi asennossa hyvin ja seuraavana piti kiertää ympyrä. Jenny käveli alkuun ihan hyvin, mutta puolivälissä kehää, Jenny pisti stopit päälle ja kävi istumaan kehässä! Pyysin Jennyä jatkamaan kävelyä vetämällä hieman näyttelyhihnasta, mutta Jennyhän ei tähän suostunut. En tiennyt, mitä olisin tässä vaiheessa tehnyt, joten kannoin Jennyä puoli metriä ja laskin Jennyn maahan. Eihän näyttelyyn mennä koiraa kantamaan, mutta muuta vaihtoehtoa en keksinyt. Jenny käveli loppukierroksen hyvin.
Seuraavana nostin Jennyn pöydälle. Asetin Jennyn asentoon ja tuomari tuli tarkastelemaan Jennyä. Jenny pelkäsi tuomaria niin, että jalat vapisivat, korvat olivat luimullaan ja Jennyn häntä oli jalkojen välissä. Ajattelin siinä vaiheessa, että: "Mitäköhän tästäkin tulee?" Tuomari tunnusteli Jennyä ja katsoi hampaat. Hän tykkäsi tosi paljon Jennyn kasvoista ja kehui niitä. Kun tuomari oli tarkastellut Jennyn, oli harjoitusarvostelijan vuoro. Jenny pelkäsi myös harjoitusarvostelijaa, joka tutki Jennyä vähän aikaa.
Seuraavana piti kulkea edestakaisin, jonka jälkeen asetin Jennyn asentoon tuomarin eteen. Jenny käveli ja oli asennossa hyvin.
Viimeisenä oli taas ympyrä ja Jenny pisti stopit päälle samassa kohtaa kuin ensimmäisellä kierroksella. Siinä kohdassa oli varmaan tosi hyviä hajuja ja Jenny ei sen takia halunnut liikkua. Kannoin Jennyä jälleen puoli metriä ja lopun Jenny käveli ihan hyvin. Laitoin Jennyn vielä kerran maahan asentoon. Tuomari antoi pysähtelyistä huolimatta KP:n ja ROP:in! Palkintojen mukana oli purkki märkäruokaa ja paketti herkkunappuloita. Kävin hakemassa palkintopisteeltä pokaalin, joka kuului ROP- pentu- palkintoon.
Jenny kävi heti kehän jälkeen nukkumaan omaan koppaansa. Jennyn kasvattaja antoi meille tosi hyviä vinkkejä Jennyn pesuun ja kertoi, että koirat kyllästyvät nopeasti näyttelyharjoitteluun. Vaikka nyt näyttelykävely ei sujunutkaan huippuhyvin, osaa Jenny silti kävellä nätisti ja tietää, mitä näyttelypöydällä täytyy tehdä. Siitä syystä Jennyllä ja minulla on nyt harjoittelutauko ainakin muutaman viikon, jonka jälkeen harjoitteluita on ehkä vain kerran viikossa. Näyttelyssä pennuille ei järjestetty enää mitään ROP- pentu- kisaa, joten lähdimme kotimatkalle. Kotiin päästyämme, Jenny kiiruhti heti juomaan ja syömään. Jenny oli vielä illalla tosi pirteä ja leikki innoissaan leluilla.
Jenny nukkuu aina alakerrassa. Aina, kun tulen yläkerrasta aamulla alakertaan, Jenny odottaa innokkaana portin takana rappusissa. Jenny hyppii melkein syliin asti ja käy heti selälleen kellimään. Jenny tykkää rapsutuksesta ja hieronnasta. Aina, kun Jenny on tosi iloinen, sen korvat ovat ihan takana ja häntä takajalkojen välissä, ihan kuin se pelkäisi jotain.
 |
| Jenny juuri ennen kehään menoa : ) |
Olimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa ryhmänäyttelyssä. Lähdimme matkaan kuudelta aamulla, joten oli tosi aikainen herätys. Näyttelypaikkana oli messuhalli, jossa oli samaan aikaan monia muitakin messuja koiranäyttelyn lisäksi.
Papilloneja oli 19 ja niistä 2 oli pentuja. Toinen narttupentu ei kuitenkaan tullut näyttelyyn, joten Jenny oli taas ainut pentu papilloneissa. Tuomari oli ensimmäistä kertaa englanninkielinen, eli myös minä puhuin tuomarille englantia. Paikalla oli myös harjoitusarvostelija, joten arvostelu pöydällä kesti pidemmän aikaa. Jenny oli tosi väsynyt ennen kehään menoa ja nukkui vaan näyttelypöydällä. Jenny näytti niin: "Tosi innokkaalta!" : )
Oli Jennyn vuoro. Menin kehään ja laitoin Jennyn asentoon maahan. Jenny pysyi asennossa hyvin ja seuraavana piti kiertää ympyrä. Jenny käveli alkuun ihan hyvin, mutta puolivälissä kehää, Jenny pisti stopit päälle ja kävi istumaan kehässä! Pyysin Jennyä jatkamaan kävelyä vetämällä hieman näyttelyhihnasta, mutta Jennyhän ei tähän suostunut. En tiennyt, mitä olisin tässä vaiheessa tehnyt, joten kannoin Jennyä puoli metriä ja laskin Jennyn maahan. Eihän näyttelyyn mennä koiraa kantamaan, mutta muuta vaihtoehtoa en keksinyt. Jenny käveli loppukierroksen hyvin.
Seuraavana nostin Jennyn pöydälle. Asetin Jennyn asentoon ja tuomari tuli tarkastelemaan Jennyä. Jenny pelkäsi tuomaria niin, että jalat vapisivat, korvat olivat luimullaan ja Jennyn häntä oli jalkojen välissä. Ajattelin siinä vaiheessa, että: "Mitäköhän tästäkin tulee?" Tuomari tunnusteli Jennyä ja katsoi hampaat. Hän tykkäsi tosi paljon Jennyn kasvoista ja kehui niitä. Kun tuomari oli tarkastellut Jennyn, oli harjoitusarvostelijan vuoro. Jenny pelkäsi myös harjoitusarvostelijaa, joka tutki Jennyä vähän aikaa.
Seuraavana piti kulkea edestakaisin, jonka jälkeen asetin Jennyn asentoon tuomarin eteen. Jenny käveli ja oli asennossa hyvin. Viimeisenä oli taas ympyrä ja Jenny pisti stopit päälle samassa kohtaa kuin ensimmäisellä kierroksella. Siinä kohdassa oli varmaan tosi hyviä hajuja ja Jenny ei sen takia halunnut liikkua. Kannoin Jennyä jälleen puoli metriä ja lopun Jenny käveli ihan hyvin. Laitoin Jennyn vielä kerran maahan asentoon. Tuomari antoi pysähtelyistä huolimatta KP:n ja ROP:in! Palkintojen mukana oli purkki märkäruokaa ja paketti herkkunappuloita. Kävin hakemassa palkintopisteeltä pokaalin, joka kuului ROP- pentu- palkintoon.
Jenny kävi heti kehän jälkeen nukkumaan omaan koppaansa. Jennyn kasvattaja antoi meille tosi hyviä vinkkejä Jennyn pesuun ja kertoi, että koirat kyllästyvät nopeasti näyttelyharjoitteluun. Vaikka nyt näyttelykävely ei sujunutkaan huippuhyvin, osaa Jenny silti kävellä nätisti ja tietää, mitä näyttelypöydällä täytyy tehdä. Siitä syystä Jennyllä ja minulla on nyt harjoittelutauko ainakin muutaman viikon, jonka jälkeen harjoitteluita on ehkä vain kerran viikossa. Näyttelyssä pennuille ei järjestetty enää mitään ROP- pentu- kisaa, joten lähdimme kotimatkalle. Kotiin päästyämme, Jenny kiiruhti heti juomaan ja syömään. Jenny oli vielä illalla tosi pirteä ja leikki innoissaan leluilla.
No comments:
Post a Comment