Lenkki ja tapaturma

Yllätyksiä täynnä oleva kävelylenkki

Kirjoitan tänään kaksi postausta, koska haluan kertoa lenkistä, jonka kävin Jennyn kanssa edellisen postauksen julkaisun jälkeen. Olin yksin kotona. Osa perheestä oli kavereilla, osa töissä ja osa luistelemassa.

Jenny oli tosi innoissaan päästessään ulos. Jenny juoksi aina vähän väliä ja pysähtyi istumaan kadulle. Kujan päässä Jenny näki muita ihmisiä. Jenny heilutti iloisesti häntää ja pomppi ihan innoissaan. Takaa tuli toinen koira, jolle Jenny heilutti myös häntää. Jenny olisi tosi kovasti halunnut mennä tervehtimään muita ihmisiä, mutta niillä oli muuta tekemistä. Jenny ihan uikutti, kun se olisi halunnut niin kovasti mennä tervehtimään heitä. Kannoin Jennyä vähän matkaa ja laskin tämän takaisin maahan. Jenny jäi katsomaan taakseen, mutta suostui lopulta kävelemään. Kävelin Jennyn kanssa jonkun matkaa. Lenkki oli ehkä noin 700m pitkä ja siinä meni noin puoli tuntia, koska Jennyn pitää aina haistella lumikokkareita ja lunta niin tarkasti, että lyhyissäkin lenkeissä kestää aika kauan.

Olimme jo aika lähellä kotia, kun joku ampui raketin. Jennyn jalat jähmettyivät hetkeksi, korvat olivat pystyssä ja häntä takajalkojen välissä. Jenny selvästikin pelkäsi raketin ääntä. En nähnyt rakettia, mutta äänen kuulin kyllä tosi hyvin. Kuunneltuaan hetken, Jenny lähti juoksemaan tuhatta ja sataa kohti kotia. Matkalla kotiin, joku ampui taas raketin. Jenny oli peloissaan. Otin Jennyn syliin, mutta se halusi alas maahan. Jenny juoksi koko matkan peloissaan kotiin.

Kotipihassamme on autotalli. Autotallista kajasti valo. Ajattelin sammuttaa sen, ettei sähköä kuluisi turhaan. Autotallin ovea oli tosi vaikea saada auki, kun se piti nostaa ylöspäin ja ovi on kuitenkin aika painava. Toisessa kädessä oli Jennyn hihna ja toisella kädellä yritin avata autotallin ovea. Jenny yritti rimpuilla pannastaa irti, joten otin Jennyn syliin ja yritin näin saada ovea auki. Ei onnistunut. Lopulta otin Jennyn lähelle autotallin ovea ja pujotin Jennyn hihnan käteni ympärille. Näin sain vihdoin oven auki. Jenny oli kauhusta kankeana ja yritti päästä kaulapannastaan irti. Sammutin valot autotallista. Ryhdyin vetämään autotallin ovea kiinni. Vasempaan käteeni olin pujottanut Jennyn hihnan. Vasen käsi oli kiinni autotallin oven vetokahvassa ja oikea käsi ovea vasten. Huolimattomasti olin jättänyt etusormeni autotallin ovessa olevien rakosien väliin. Ovi painui kiinni ja sormeni oli litistyksissä. Yritin vetää sormea irti, mutta se ei onnistunut. Sormeeni sattui ihan älyttömästi! Yritin nostaa ovea, mutta en saanut sitä tarpeeksi ylös. Jenny oli ihan järkyttyneenä. Se pomppi ympäriinsä, enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Nostin kaikin voimin yhdellä kädellä oven ylös, monien yrityksien jälkeen. Sormeni vapautui autotallin oven välistä, mutta siihen sattui ihan älyttömästi! Otin kipulääkettä, soitin äidille, pidin kylmää (pakastepussia) sormen ympärillä ja huuhtelin sormea vedellä. Ne auttoivat. Äiti tuli kotiin ja tunnusteli sormea. Se oli turvonnut ja kipeä. Katsoin elokuvaa, jonka aikana kipu heltyi jo vähän. Luulen, että sormeni ei ole murtunut tai haavoittunut. Toivottavasti sormeni paranee huomiseen mennessä, sillä tätä blogiakin on aika vaikea kirjoittaa ilman etusormea.

Käskyjä

Käskyjen harjoittelua

Eilen 29.12.2014 olin päivän kaupungilla, joten en tiedä, mitä Jenny touhusi kotona sillä aikaa. Kuulema Jenny oli uikuttanut lähtöni jälkeen, jota se ei ole tehnyt pitkään aikaan.

Kun tulin iltapäivällä, Jenny hyppi riemuissaan ja tarjosi heti lelua. Leikin Jennyn kanssa heti syönnin jälkeen.

Jenny nukkuu yöt yläkerrassa. Se oli eilen illalla tosi pirteä, eikä olisi halunnut millään käydä nukkumaan, joten Jenny vietiin vielä takaisin alakertaan riehumaan ja temmeltämään. Lopuksi, ihan myöhään illalla, Jenny tuli nukkumaan yläkertaan, tippuneen tyynyn ja oman korinsa päälle.

Jennyn lemppari nukkumisalusta, eteisen matto

Nukuin viime yön aika huonosti. Heräsin ensimmäisen kerran puoli neljä, jolloin Jennykin heräsi. Luulin, että kello olisi jo ainakin yhdeksän, joten se, että kello oli vasta niin vähän, tuli suurena yllätyksenä. Menin takaisin nukkumaan. En kuitenkaan saanut unta, vaan pyörin ja yritin saada unta. Olin sängyssä puoleen kuuteen asti, kunnes en enää jaksanut vaan makailla sängyssä, joten nousin ylös. Jenny tervehti minua iloisesti ja menin Jennyn kanssa alakertaan. Silittelin Jennyä ja sen jälkeen kävin sohvalle lepäämään. Sain vihdoin unta!

Tänään on jo 30 päivä joulukuuta, eli mitä se tarkoittaa?
- Tietysti sitä, että huomenna on uudenvuodenaatto ja Jenny näkee, sekä kuulee ensimmäistä kertaa rakettien äänet!

Luulen, että Jenny pelkää ääniä, eikä välttämättä sen takia pysty nukkumaan yötä kunnolla. Meillä kotona ei ole vielä raketteja, enkä tiedä millaiset me ostetaan. Käymme ostamassa ne jossain vaiheessa tänään.

Nukuin yhdeksään asti ja aamulla Jenny heilutti häntää iloisena tervehtiessään minua. Tein aamuhommat ja menin Jennyn kanssa ulos. Ulkona Jenny oli riemuissaan. Se hyppelehti joka suuntaan ja jäi aina välillä istumaan ja töllöttämään kadulle päin. Kävin ehkä noin kilometrin lenkin Jennyn kanssa. Lenkin jälkeen Jenny kävi nukkumaan. Kun Jenny heräsi, opetin Jennylle erilaisia käskyjä. Kertasimme vanhoja käskyjä kuten, "anna tassu, pyöri, odota, tänne ja hampaat"-käskyjä, sekä harjoittelimme uusia käskyjä kuten, "hae lelu ja tuo lelu"- käskyjä. Yhteensä noiden kaikkien harjoitteluun meni ainakin puoli tuntia. Makupalana käytin eläinlääkäristä saatuja Science Plan- Vetessentials- nimisiä kuivanappuloita. Jenny tykkää niistä tosi paljon. Harjoittelun jälkeen harjasin Jennyn. Jenny lepäsi vähän aikaa ja nyt se on ulkona lenkillä.

Normaali, rento päivä

Rento päivä

Tänään sunnuntaina 28.12.2014 on ollut melko rento päivä, eli mitään tarkkaa aikataulua ei ole ollut. Jenny oli aamulla iloisesti vastassa, kun heräsin. Jenny on levännyt tänään aika paljon.

Ulkona on tosi kylmä, eikä siellä voi olla Jennyn kanssa pitkään. Eniten tänään on leikitty uudella saukko-/näätälelulla ja sitten vinkupallolla.

Jennyn vatsa on vieläkin aika sekaisin, joten en tiedä pitäisikö jotain lääkettä vielä antaa. Ehkä maha on sekaisin kuusenneulasten syömisestä. Toivottavasti Jenny paranee pian!

Tämänhetkinen näyttelyasento

Näyttelyasentoa ja hampaita on katsottu tänään useampaan kertaan. Jenny osaa tosi hienosti näyttelyasennon, sekä näyttää hampaat. Jenny on kehittynyt niissä!

Aina, jos Jenny ryhtyy etsimään nurkista jotain tai syömään sanomalehtiä, Jennyllä on nälkä. Ja vaikka antaisimme Jennylle ruokaa, se ei välttämättä kelpaa ja Jenny järsii edelleen jotain muuta, kuin omaa ruokaansa.

Jenny rakastaa vilttejä! Tänäänkin, kun pesusta tuli uusi viltti, Jenny suuntasi heti tälle viltille ja kävi siihen makaamaan. Jenny kyllä lepää lähestulkoon aina viltillä.

Kävimme tänään mummolassa, jossa Jenny käyttäytyi muuten hyvin, paitsi, että se teki tarpeitaan sisälle - ja vielä neljälle eri matolle! Milloinkohan Jenny oppii sisäsiistiksi?

Nyt Jenny on iloinen, reipas ja virkeä leluilla leikkiessään. Menen seuraavaksi leikkimään Jennyn kanssa.

Unohdin eilisessä postauksessa kertoa, että kävimme Jennyn kanssa mökillä jäällä. Jäällä oli tosi kylmä ja vähän aikaa seisottuaan jäällä, Jenny tärisikin. Jenny kyllä tykkää olla jäällä, mutta siellä on vaan tosi kylmä. Jenny juoksenteli ympäriinsä ja liukastelikin välillä. Joskus laitoimme Jennyn takin sisään lämmittelemään. Takin sisällä Jenny näytti aika hassulta.