Lenkki ja tapaturma

Yllätyksiä täynnä oleva kävelylenkki

Kirjoitan tänään kaksi postausta, koska haluan kertoa lenkistä, jonka kävin Jennyn kanssa edellisen postauksen julkaisun jälkeen. Olin yksin kotona. Osa perheestä oli kavereilla, osa töissä ja osa luistelemassa.

Jenny oli tosi innoissaan päästessään ulos. Jenny juoksi aina vähän väliä ja pysähtyi istumaan kadulle. Kujan päässä Jenny näki muita ihmisiä. Jenny heilutti iloisesti häntää ja pomppi ihan innoissaan. Takaa tuli toinen koira, jolle Jenny heilutti myös häntää. Jenny olisi tosi kovasti halunnut mennä tervehtimään muita ihmisiä, mutta niillä oli muuta tekemistä. Jenny ihan uikutti, kun se olisi halunnut niin kovasti mennä tervehtimään heitä. Kannoin Jennyä vähän matkaa ja laskin tämän takaisin maahan. Jenny jäi katsomaan taakseen, mutta suostui lopulta kävelemään. Kävelin Jennyn kanssa jonkun matkaa. Lenkki oli ehkä noin 700m pitkä ja siinä meni noin puoli tuntia, koska Jennyn pitää aina haistella lumikokkareita ja lunta niin tarkasti, että lyhyissäkin lenkeissä kestää aika kauan.

Olimme jo aika lähellä kotia, kun joku ampui raketin. Jennyn jalat jähmettyivät hetkeksi, korvat olivat pystyssä ja häntä takajalkojen välissä. Jenny selvästikin pelkäsi raketin ääntä. En nähnyt rakettia, mutta äänen kuulin kyllä tosi hyvin. Kuunneltuaan hetken, Jenny lähti juoksemaan tuhatta ja sataa kohti kotia. Matkalla kotiin, joku ampui taas raketin. Jenny oli peloissaan. Otin Jennyn syliin, mutta se halusi alas maahan. Jenny juoksi koko matkan peloissaan kotiin.

Kotipihassamme on autotalli. Autotallista kajasti valo. Ajattelin sammuttaa sen, ettei sähköä kuluisi turhaan. Autotallin ovea oli tosi vaikea saada auki, kun se piti nostaa ylöspäin ja ovi on kuitenkin aika painava. Toisessa kädessä oli Jennyn hihna ja toisella kädellä yritin avata autotallin ovea. Jenny yritti rimpuilla pannastaa irti, joten otin Jennyn syliin ja yritin näin saada ovea auki. Ei onnistunut. Lopulta otin Jennyn lähelle autotallin ovea ja pujotin Jennyn hihnan käteni ympärille. Näin sain vihdoin oven auki. Jenny oli kauhusta kankeana ja yritti päästä kaulapannastaan irti. Sammutin valot autotallista. Ryhdyin vetämään autotallin ovea kiinni. Vasempaan käteeni olin pujottanut Jennyn hihnan. Vasen käsi oli kiinni autotallin oven vetokahvassa ja oikea käsi ovea vasten. Huolimattomasti olin jättänyt etusormeni autotallin ovessa olevien rakosien väliin. Ovi painui kiinni ja sormeni oli litistyksissä. Yritin vetää sormea irti, mutta se ei onnistunut. Sormeeni sattui ihan älyttömästi! Yritin nostaa ovea, mutta en saanut sitä tarpeeksi ylös. Jenny oli ihan järkyttyneenä. Se pomppi ympäriinsä, enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Nostin kaikin voimin yhdellä kädellä oven ylös, monien yrityksien jälkeen. Sormeni vapautui autotallin oven välistä, mutta siihen sattui ihan älyttömästi! Otin kipulääkettä, soitin äidille, pidin kylmää (pakastepussia) sormen ympärillä ja huuhtelin sormea vedellä. Ne auttoivat. Äiti tuli kotiin ja tunnusteli sormea. Se oli turvonnut ja kipeä. Katsoin elokuvaa, jonka aikana kipu heltyi jo vähän. Luulen, että sormeni ei ole murtunut tai haavoittunut. Toivottavasti sormeni paranee huomiseen mennessä, sillä tätä blogiakin on aika vaikea kirjoittaa ilman etusormea.