torstai 1. tammikuuta 2015

2014 Uudenvuodenaatto

Jennyn ensimmäinen Uudenvuodenaatto

Eilen (keskiviikkona) heräsin aamulla noin kello yhdeksän. Nukuin paljon paremmin, kuin tiistaina. Keskiviikkona heräsin Jennyn uikutukseen oven takana. Jenny raapi tassuillaan ovea ja uikutti niin kovaa, että heräsin. Kun avasin oven, Jenny hyppi syliini ja oli tosi iloinen. Rapsutin Jennyä pitkään oven suussa. Jenny kävi oikein makuulleen ja odotti vain lisää rapsutusta ja silitystä. Kun tulin alakertaan, veljeni kertoi, että Jenny oli uikuttanut oveni takana ainakin viisi minuuttia, ennen heräämistäni. Kaikki muut olivat jo heränneet, joten oli aika kummallista, että Jenny silti uikutti oven takana, kun yleensä se on alakerrassa muiden kanssa leikkimässä.

Eilen Jenny söi tosi hyvin ruokaa, sekä herkkunappuloita. Luulen, että Jennyn maha alkaa parantua pikku hiljaa.

Sormeni on jo paremmassa kunnossa, mutta edelleen siinä tuntuu vähän kipua. Varsinkin, jos sitä painaa toisella sormella.

Kävin eilen aamulla iskän kanssa kaupassa ostamassa raketit, kun eilen ei enää muistettu. Ostimme kaksi pataa ja yhden yksittäisraketin. Ostamamme Forte-pata ampuu neljäänkymmeneen metriin ja siitä lähtee 16 laukausta. Visio-padasta lähtee myös 16 laukausta ja se ampuu kolmeenkymmeneen metriin. Yksittäisraketti, Briljantti, lähtee sataankahteenkymmeneen metriin!

Kello 12 opetin ja harjoitin Jennyllä taas käskyjä. Ajattelin harjoitella Jennyn kanssa käskyjä joka päivä puoliltapäivin, ainakin nyt loman ajan. "Odota, pompi, hampaat ja pyöri"- käskyt Jenny osaa jo tosi hyvin, eikä niitä tarvitse sinänsä enää opettaa. Niitä enää vain harjoitellaan. "Anna tassu, tänne, hae lelu ja tuo lelu"- käskyjä on vielä Jennylle opetettava, koska Jenny ei ole vielä hoksannut kunnolla, mitä ne tarkoittavat. "Anna tassu"- käskyn tarkoitusta Jenny ei meinaa sitten millään oppia. Niinpä yritän varsinkin sitä harjoittaa Jennyllä usein. Harjoittelun jälkeen Jenny kävi nukkumaan. Unien jälkeen oli ruoka-aika Jennyllä.

Leikin Jennyn kanssa kettulelulla, joka on nyt selvästikin Jennyn lempilelu. Kettu on niin pitkä, että Jennyn on nostettava leuka tosi ylös, jotta kettua voi kuljettaa pystysuunnassa. Jenny kuljettaa kettua useinmiten punaisesta nenänpäästä tai hännästä.

Jenny nukkui leikin jälkeen noin tunnin verran, jonka jälkeen menin Jennyn kanssa ulos kävelylle. Jenny hyppi taas riemuissaan ulos päästessään. Lenkillä vastaan tuli kaksi koiraa. Jenny heilutti kaikille häntää ja meni tervehtimään kumpaakin koiraa. Ne olivat minulle tuttuja koiria. Toinen niistä koirista oli aika iso, mutta Jenny pelkäsi sitä yllättävän vähän. Ulkona on pamahteli raketteja vähän väliä.

Jenny suhtautui ilotulituksiin ihan rauhallisesti. Jenny makoili kopassaan ja kuunteli siellä rakettien ääniä. Avasimme ikkunan ja kuvasimme ilotulituksia. Pidin Jennyä samalla sylissäni, jotta Jenny tottuisi rakettien ääneen. Jenny tärisi sylissäni, vaikka olimme sisällä. Jennyä pelotti.

Eilen illalla Jennyltä irtosi hammas!! Jenny pureskeli jotain suussaan ja luulimme, että Jenny pureskeli kiveä. Yritin napata Jennyn suusta "kiveä", mutta en saanut sitä. Lopulta Jenny itse sylki sen suustaan ja huomasimme silloin, että Jennyltä oli irronnut hammas. Irronnut hammas oli alahampaiden kulmahammas. Irronneen hampaan tilalle oli jo kasvamassa uusi hammas, rautahammas. Irronneesta hampaasta oli vähän vuotanut verta, mutta ei läheskään niin paljon, kuin ihmisillä. Hammas oli tosi pieni ja siinä oli poskihampaan näköisiä ns. "huippuja." Eläinlääkärissä kyllä sanottiin, että kulmahampaiden piti lähteä, mutta muistelimme, että ei alhaalta vaan ylhäältä.

Pesimme Jennyn eilen shampoolla ja hoitoaineella. Jenny oli tosi hienosti pesussa, niinkuin aina ennenkin. Pesun jälkeen Jenny oli taas kahden pyyhkeen sisällä sylissäni. Kuivaus ja harjaus meni oikein hyvin. Jenny oli tosi innokas pakastimen päällä ja meinasi melkein tippua, kun riehui niin paljon. Jennylle oli tullut korvien taakse tosi isot takut, joita oli vaikea selvittää. Onneksi takut selvittyivät edes vähän. Katsoimme näyttelyasennon ja hampaat samalla. Niistä Jenny sai palkinnoksi herkuiksi tarkoitettuja kuivanappuloita. Lopuksi Jennyyn suihkutettiin tuoksuvaa hoitoainetta.

Ammuimme kaikki raketit kahdeltatoista. Pienin pata ensin, sitten isompi ja lopuksi yksittäisraketti. Padat olivat paljon kovaäänisempiä, kuin yksittäisraketti. Raketti lensi tosi ylös. En edes melkein nähnyt sitä. Meillä oli myös tähtisädetikkuja, joiden kanssa juoksentelimme ympäri katua. Jenny oli sisällä koko sen ajan. Kun tulimme ulkoa, Jenny tervehti meitä, tosin aika väsyneenä. Korvat olivat vaakatasossa ja häntä huiski vain vähän. Jennyn on kuitenkin koko ajan oltava valppaana kopassaan ja se kuulee kaikki raketit. "Tosi hyvä nukkumisrauha." Nyt onneksi, kun vuosi on vaihtunut, ei raketteja enää ammuta niin paljoa, kuin aikaisemmin. Kovimmat pamaukset olivat kahdeltatoista.

Nyt Jenny saa vihdoin nukkumisrauhan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti